"Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen"
*hämmennyin*
Lähikauppaamme on tullut uusi myyjä. "Herrasmies" selvästi henkeen ja vereen.
Hän katsoo asiakasta herkeämättä silmiin ja yrittää jokaiselle asiakkaalle keksiä uuden puheenaiheen jolla tulla tutummiksi asiakkaiden kanssa.
Käyn tässä S-ketjun myymälässä useamman kerran viikossa (jo miltei kahden vuoden ajan) ja nyt ensimmäistä kertaa tuli hyvä olo palvelusta. .. iloinen, huomioitu.. uskallanko sanoa.. erityinen?
Pienillä eleillä tämä tavallisen näköinen mies sai minulle hymyn huulille ja piristämään päivääni. Yleensä pakoilen kassamyyjän silmiä, olen niitä ihmisiä, jotka ylipainonsa vuoksi on aina häpeillyt tehdä ostoksia "mitähän tuo myyjäkin musta ajattelee kun tälläsiä ostoksia teen?"
On vaatinut tahdonvoimaa ja asennemuutosta, että nyt karppaajana uskallan tehdä ostoksia yksin. Ostoslistalla kun on aika pitkälti kermaa, voita, juustoa, lihaa ja lisää juustoa ja hieman lisää rasvaa ja taas kermaa...
Silmiin katsominen on siis minulle iso askel. Se saa tuntemaan oloni miltei alastomaksi. Ja tuon pienen hetken ajan, loin kontaktin tähän toiseen tuikituntemattomaan. Onko se vain minussa, vai onko tämä niitä tekijöitä miksi me olemme niin "juroa" kansaa? Emme uskalla katsoa silmiin tuntemattomia ja joskus myöskään tuntemammia ihmisiä. Miten niin pieni asia, voi tuntua niin vaikealta?
Otan siis itselleni haasteen! Alan tästä lähtien katsomaan ihmisiä silmiin. En pahalla, en arvostellen.
Vaan lämmöllä ja ilolla. (Tietenkin niinä päivinä kun pännii, lupaan olla katsomatta ketään).
Ehkä tämä myyjän tekemä esimerkki ihmisten huomioimisesta, pienestä eleestä ja silmiin katsomisesta saa aikaan lumivyörymäisen liikkeen.
"Tervetuloa uudelleen."
Ja minähän menen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti