I'd rather die tomorrow than live a hundred years without knowing you. -Pocahontas

ME MENNÄÄN DISNEYLANDIIN!
Oi piru. Lapsena aina näin niitä mainoksia. Muistatko? Disney VHS:n alussa oli aina mainos Disneylandista ja kuinka lapsilla ja aikuisilla oli NIIIN ihanaa ja kaikki oli onnellisia. Ja sitä vaan toivoi, että "oi jos minäkin pääsisin" Ja nyt .. 20vuotta myöhemmin se toteutuu. En malta uskoa sitä todeksi.

Kaikki alkoi viikko sitten. Ihan normaali arkipäivä, kun vihdoin tuskastuin ja totesin että "tahtoo lomalle"
Ja kun olin tämän laukonut ääneen myös paremmalle puoliskolle innostui hän samontein ja siitä suunnittelu alkoi.
Ensin oli puheissa Japaniin lähtö.. se olisikin ollut mahtavaa, mutta se kaatui sitten ristiin menevien aikataulujen ymsyms vuoksi. Seuraavaksi oli puhetta Mauritiuksesta (jonne on pakko päästä!) Mutta.. kukaan ei tee matkoja Toukokuussa sinne, Talvi taitanee olla paras aika kyseisen paikan katsomiseen.. joten sitten tuli ajatus että "jos vaan johonkin lähelle.. esim. Pariisiin Disneylandiin?" Josta sitten se mopo lähtikin keulimaan. :DD *nauraa*

"No jos kerran Disneylandiin, niin miten olis Florida?! Siellähän sitä nähtävää oliskin"
No, Ranska vaihtui USA:han ja Pariisi Floridaan. Sitten alkoi hotellien (=resorttien) valkkaus
"Tähän meillä olis varaa, tähän meillä olis varaa jos olis vähän enemmän rahaa, tähän meillä ei tuu ikinä olemaan varaa" .. Hotellit vaihtui parin päivän aikana tiuhaan. Mutta vihdoin meille löytyi SE hotelli johon halutaan mennä ja joka on saanut paljon myönteistä palautetta eli Disney's Port Orleans French Quarter Resort Linkki vinkki
Se yksi, joka oltaisiin haluttu.. noh, kuulemma torakoita bongattu kylppärissä. :P aika yök.

Viikonloppu menikin sitten Disneytä opetellessa. Oi aikoja, oi tapoja. Se on ihan oma maailmansa jossa pätee Disney-säännöt. Onneksi on paljon hyviä sivustoja internetti pullollaan josta löytyy neuvot ja vinkit siihen, kuinka matkata kohteeseen oikein ja mitä pitää ottaa huomioon kun lomailee Disneyn saippuakuplassa.

Joko mainitsin, että alkuperäinen loma-aika oli viikko, minkä töistä tuota varten sain? noh, se mopo keuli tämänkin suhteen. Tuli todettua, että matka on liian pitkä matkustettavaksi yhden viikon vuoksi, nyt matka on sitten kokonaiset kaksi viikkoa! AIVAN MAHTAVAA!

Numeroita pyöritettiin pari päivää, laskelmat saatiin täsmäämään. Ja nyt on matkat varattu ja maksettu.
Lennot on HKI-Chicago-Orlando ja takas tullessa Orlando-NY-HKI. Majoitus on tosiaan koko kaksi viikkoa Port Orleansissa. Disney-puistojen lippuja (plus lisäpalveluita) hankittuna 9pv. Vielä on hankkimatta Universal-Studio parkin liput ja NASAn "rakettiliput" jolla päästään vierailemaan NASAn avaruus sentterissä.
jajaja.. ja vaikka mitä! Olen niin innoissani matkasta että en oikein muuta olekaan voinut ajatella viikkoon.
en ole koko elämäni aikana saanut kokea mitään näin mageeta kun tuleva Disney reissu. Ihanintahan olisi, jos mukaan saisi kavereita ja perheen jäseniä.. mutta se on sitten toisella kertaa!
Töissä taitaa kyllä ihmiset kyllästyä kohta kuuntelemaan mun disney-ramblaamista.. joten pitänee oppia taas puhumaan ihan muistakin asioista. Anteeksi työkaverit. Mä koitan parantaa tapani.

Passikuvassa kävin tänään (siitä tuli AIVAN HIRVEE) ja huomenna passia anomaan poliisisedältä.
Sokoksen alesta löysin aivan mahtavat vaellustennarit jotka on taivaalliset jalassa. Niillä lähdetään sitten Disneytä vallottamaan parin kk;n päästä. Ja! kaiken tämän lisäksi, tilaamamme kamera saapui postissa. Joten nyt on myös uuden pärheä kosteutta, likaa ja kolhuja kestävä Sonyn digipokkari (pinkki) matkalaukkuun tulossa mukaan. Äiti tilasi itselleen jo elävää kuvaa matkalta. joten sitä täytyy sitten tehdä huviksi ja harmiksi ja tuleviksi vuosiksi.

matkaähky. kiitos ja anteeksi. Tämä aika ennen reissua menee luultavasti juuri näissä merkeissä. suunnitellen ja pläänäilleen reissua ja hankkiessa tarvikkeita mukaan.

Karppauksesta sen verran; että ketoosissa oltu jo toista viikkoa, ja painokin tippuu gramma kerrallaan. \o/

ps. Edelleen Tappaja Hai-kammosena hirvittää ajatus JAWS-nähtävyydestä Universalilla. Katsoin tuubesta videoita raidista.. ja jänskättää siitä huolimatta. :note to self: tee peloillesi jotain.

-L

Kadonneen motivaation perässä.

Ollaan nyt siinä pisteessä. Että kaiken uuden ihanan alkuhuuma on kadonnut ja nyt pitäisi löytää tarmoa ja motivaatiota jo opittujen asioiden ylläpitoon. Tällä toki tarkoitan, niin urheilun kun ruokavalionkin parantamista ja ylläpitämistä. Huomaan, että päivät ovat ylitsevuotavan ruokakeskeisiä. Jos ei muuta, niin ajattelen tai suunnittelen jo seuraavan päivän ruokakokonaisuuksia.

Jouduin myös männäviikolla luopumaan kahdesta suuresta herkustani, maidosta ja hedelmistä. Aiemmin en olekaan ymmärtänyt kuinka paljon nämä kaksi pitävät sisällään hiilareita. Appelsiineja ja mandariineja tulee tosiaan ikävä. :'(

Ruokalaskurit saivat minut myös ymmärtämään, että olen viimeiset pari viikkoa elänyt hyvin pitkälti kituenergialla. Rasvaa syönyt liian vähän, ja hiilareita liikaa karppaamiseen nähden, mutta liian vähän normaaliin elämiseen liittyen. Joten eipä ihme että kokoajan väsyttää ja heikottaa. Viikonlopulla on nyt sitten koitettu keksiä erilaisia tapoja tunkea voita, kermaa ja juustoja joka paikkaan. Otin myös erään karppaajan neuvosta vaarin, ja yritin aamupalaksi syödä purkillisen smetanaa. Lusikka tippui kädestä kahden teelusikallisen jälkeen. :D Rajansa kaikella.

Viime viikolla sain myös yhden poniprojektin semivalmiiksi. Vain muutamia maalauksia valmis ja lapsuuden ponini on saanut uuden elämän ja hengen. Seuraavaksi työn alle pääsee mieheni siskon ponit jotka lupasin jouluna jo laittaa siistimpään kuntoon. Ponien siistintää/restaurointia ja hieman uutta karvaa pintaan niin avot!

Viikolla tuli myös tehtyä hankintana PS3 Move starttipaketti sekä LBP2 peli, jonka seurassa viikonloppu onkin mennyt oikein mukaisasti. Taiteilijansielu huutaa vettä ja leipää kun pääsin vähän hajulle kenttienluomisesta ja niiden loputtomista mahdollisuuksista. Kauas ollaan tultu sitten NES:n  ja Marion veljesten.

Tässä näitä ajatuksia taas tällä kertaa. Olen kuvaillut muuten tällä viikolla ruokia talteen. Täytyy upata blogille kuvagalleriaa kunhan ehtii. ^^

Häpeilyä ja suomalaisuutta

"Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen"
*hämmennyin*

Lähikauppaamme on tullut uusi myyjä. "Herrasmies" selvästi henkeen ja vereen.
Hän katsoo asiakasta herkeämättä silmiin ja yrittää jokaiselle asiakkaalle keksiä uuden puheenaiheen jolla tulla tutummiksi asiakkaiden kanssa.
Käyn tässä S-ketjun myymälässä useamman kerran viikossa (jo miltei kahden vuoden ajan) ja nyt ensimmäistä kertaa tuli hyvä olo palvelusta. .. iloinen, huomioitu.. uskallanko sanoa.. erityinen?
Pienillä eleillä tämä tavallisen näköinen mies sai minulle hymyn huulille ja piristämään päivääni. Yleensä pakoilen kassamyyjän silmiä, olen niitä ihmisiä, jotka ylipainonsa vuoksi on aina häpeillyt tehdä ostoksia "mitähän tuo myyjäkin musta ajattelee kun tälläsiä ostoksia teen?"
On vaatinut tahdonvoimaa ja asennemuutosta, että nyt karppaajana uskallan tehdä ostoksia yksin. Ostoslistalla kun on aika pitkälti kermaa, voita, juustoa, lihaa ja lisää juustoa ja hieman lisää rasvaa ja taas kermaa...

Silmiin katsominen on siis minulle iso askel. Se saa tuntemaan oloni miltei alastomaksi. Ja tuon pienen hetken ajan, loin kontaktin tähän toiseen tuikituntemattomaan. Onko se vain minussa, vai onko tämä niitä tekijöitä miksi me olemme niin "juroa" kansaa? Emme uskalla katsoa silmiin tuntemattomia ja joskus myöskään tuntemammia ihmisiä. Miten niin pieni asia, voi tuntua niin vaikealta?

Otan siis itselleni haasteen! Alan tästä lähtien katsomaan ihmisiä silmiin. En pahalla, en arvostellen.
Vaan lämmöllä ja ilolla. (Tietenkin niinä päivinä kun pännii, lupaan olla katsomatta ketään).
Ehkä tämä myyjän tekemä esimerkki ihmisten huomioimisesta, pienestä eleestä ja silmiin katsomisesta saa aikaan lumivyörymäisen liikkeen.

"Tervetuloa uudelleen."

Ja minähän menen. :)